Perusajatus.

Hehkut ponnistavat tukevalta brittimaaperältä. Kytkisten perusta löytyy 60-luvun styrkkareista, vaikka ameriikanherkkujakin niistä löytyy. Soppaan on sekoitettu mausteita sieltä täältä ja lisäksi toimintoihin on kehitelty omia oivalluksia vuosien varrelta.
 
Esimerkiksi EF86-putkessa on hyvä ja lämmin soundi, mutta ongelmana on sen suuri häiriöherkkyys. Se toimii herkästi mikrofonina ja ottaa feedbackia kaiuttimesta ja ylipäätään kaikesta tärinästä. Sen takia sitä harvoin käytetään compoissa. Vaan mepä käytetään. Ja kokemukset ovat hyviä. Putki tulee vain tumpata ja eristää perusteellisesti, sekä erottaa shassiksesta. Toki se eristettynä kuumenee jonkin verran ja käyttöikä on lyhyempi, mutta esimerkiksi Hehku Rattlesnakessa se on kestänyt ahkeraa keikkailua jo useamman vuoden.
 
Toinen melko makea juttu on Orange-tyyppinen eq-kiertokytkimellä. No, oikeestaan se ei oo mikään varsinainen eq-nimestään huolimatta, vaan kuusasentoinen kiertokytkin. Sillä saa aika namuja saundeja. Tekee taajuusvasteeseen maallikon järjellä käsittämättömiä käyriä, jotka maistuu nisuselta...
 
Tehopolitiikasta sen verran, että putkipeli laulaa mielestämme iloisimmin silloin, kun volumepotikka tähyilee itänaapuria. Johtoajatuksena onkin ollutkin kitarapeleissä pitää tehot matalalla, jotta kone pääsee toteuttamaan itseään. Tehonpuolitus pentodi/triodi-kytkimellä tai ultralinear-moodilla toki muuttaa soundia, mutta toiset pelimannit ovat niitä tykänneet käyttää, etenkin keikalla.
 
Perusajatuksenamme on, että vahvistin ja sen luonne syntyvät keskustellen yhdessä tilaajan kanssa. Esimerkiksi kaiku voidaan lisätä tai erilaisia kanavia säröllä tai ilman, ja tottakai kaiuttimia, putkia sovitella. Tremolonkin saa, jos kehtaa pyytää.
 
Otathan yhteyttä, mikäli haluat tutustua Hehkuihin!